Ratamestarien lausunto

By Markku Sormunen 2018-05-30

Tänä vuonna rasteja etsitään Espoon Velskolassa, Takkulassa ja Pakankylän pohjoisosassa sekä pisimmillä radoilla hieman Vihdinkin puolella. Pääosassa rasteista on Nuuksion kansallispuiston alueella, muuten liikutaan Espoon seurakuntayhtymän mailla. Samassa maastossa on viimeksi suunnistettu kilpaa vuosien 2008 ja 2010 Suunto Games -kilpailuissa. Edellisen kisojen tuloksia ja reittihärveleitä voi tutkiskella vanhoilta kilpailusivuilta: tulokset 2008, tulokset 2010.

Nuuksion kansallispuiston karttojemme erikoismies Kimmo Nykänen on viimeistellyt kartan toukokuussa uusien ISOM2017-kuvausohjeiden mukaisesti. Uudet kuvausohjeet ovat selkeyttäneet varsinkin käyräkuvausta ja paikoin on kartoittaja joutunut tekemään uudelleen sovitusta kohteille, koska uudet symbolit ovat kookkaampia. Joku rastikin on laitettu vanhoista kuvausohjeista poikkeavaan kohteeseen. Karttojen tulostuksesta vastaa Mapline vakuuttavalla ammattitaidolla ja laadulla. Kaikilla on kartan mittakaavana 1:10 000 tai 1:7 500. Pitkän matkan kilpailussa ei käytetä 1:15 000 edes E-sarjoissa. Mittakaava on sama kuin viikon päästä juostavassa Jukolassa.

Maasto

Kilpailukeskus ja lähtöpaikat sijaitsevat ratojen matalimmissa kohdissa (noin 60 m mpy.) ja useilla radoilla käydään molempina päivinä korkeimmillaan noin 100 metrissä. Suurimmat yksittäiset nousut aikuisten radoilla ovat 30 metrin luokkaa.

Kilpailualueella on kymmenkunta lampea tai järveä, joiden väliset kalliomäet ovat varsin jyrkkärinteisiä. Mahtavimmat hammasjyrkänteet ovat yli 20 metriä korkeita. Mäet ovat kallioisia ja lakiosistaan helppokulkuisia, mutta yhtenäistä paljasta kalliopintaa ei ole laajalti, varsinkin kun muutamat suuret avokallioalueet on kulutusherkkyytensä vuoksi rajattu kilpailun ulkopuolelle.

Metsät ovat varsin vanhoja ja puusto on järeää, alavimmilla paikoilla ja pohjoisrinteillä kuusivaltaista tuoretta kangasta ja muualla enimmäkseen vanhaa kanervikkoista männikköä. Lehtipuuston osuus on pieni ja laajoja lehtipuuvaltaisia kohtia on vain muutamassa harvassa paikassa, laajimmillaan Saarijärven eteläpuolisessa Mustakorven murroslaaksossa.

An age-old boundary mark in forest (Espoo / Vihti, 20180514)

Kalliomäkien päällä näyttää laajalti suurin piirtein tältä.

Kilpailumaastossa ei ole lainkaan hakkuualueita. Erään kansallispuistoon kuuluvan kalliomäen laella on muutaman vuoden takainen kulotusalue. Sadat kelomännyt törröttävät pystyssä ja alta puskee nuori koivuviidakko.

Burnt pine forest (Nuuksio national park, Velskola, Espoo, 20180514)

Kannattaakohan oikoreitti?

Pystyvihreää viivoitusta kartalla on tuon kulotusalueen ulkopuolella hyvin niukalti. Vaaleanvihreällä piirretyt alueet ovat aika helppokulkuisia, tummanvihreitä on vähän ja ne ovat kapeita. Seurakuntayhtymän mailla kilpailukeskuksen eteläpuolella on viime vuosien metsätöiden jäljiltä jonkin verran hidastavaa risukkoa. Kansallispuiston raja on hiljan merkitty avaamalla siihen metsälinja – kaadetut isot puut on jätetty maahan niille sijoilleen. Muualla kansallispuistossa joutuu kuusikoissa hieman väistelemään kaatuneita runkoja. Kaiken kaikkiaan kulkukelpoisuus on kuitenkin tavalliseen talousmetsään verrattuna erittäin hyvä. Heinikkoisia tai kovin kivikkoisia alueitakaan ei löydy kilpailukeskuksen eteläpuolisten mäkien pohjois- ja itärinteitä lukuunottamatta. Heikkoja peuranpolkuja on runsaasti, etenkin Vääräjärventien eteläpuolisessa maastossa.

Kilpailualue on kansallispuiston syrjäosaa, jossa ei ole virallisia pysäköintipaikkoja eikä viitoitettuja reittejä. Kilpailukeskuksen lähialueilla on kuitenkin polkuja, niityn reunoja, rantoja ja muita reitinvalintoja ohjaavia kohteita siksi paljon, että maasto sopii myös lapsille.

Kilpailukeskuksen lähialueen maaston korkeussuhteet näkyvät yllä olevasta kuvasta. Niitä ja metsien ikärakennetta, biomassaa, korkeutta ja latvuspeittävyyttä voi myös tutkailla tarkemmin ja myös laajemmin Paikkatietoikkunan Karttaikkunasta vaikkapa tämän valmiin näkymän avulla (valitse haluamasi kerrokset Map layers-valikosta).

Radat

Suunnistuskilpailun järjestäminen kansallispuistossa lisää tavattomasti ratamestarien, rastipukkien rakentajien, valvojan ja rastien viejien työmäärää. Ratoja suunniteltaessa on lampien, järvien ja louhikkoisimpien rinteiden lisäksi väistelty noin viittäkymmentä aluetta (kolmen eri Natura-luontotyypin kohteita tai metsähallituksen muuten kulutusherkäksi arvioimia kohteita) sekä joitakin uhanalaisten eliöiden esiintymispaikkoja. Tämän lisäksi olemme pyrkineet estämään maaston kulumista rastipisteiden valinnalla sekä tasaamalla sopivasti lähekkäisten rastipisteiden kävijämäärää ja eri rastivälien käyttäjämäärää. Tällaisessa tilanteessa rasteja on paljon: 42 kilparadalla (la 23, su 19) niitä on käytössä yhteensä 183 (la 89, su 103). Hieman vähemmän kuin 2017, hieman enemmän kuin 2016.

Varsinkin keskimatkan kilpailun radat ovat runsasrastisia ja huomattava osa rastiväleistä on lyhyitä ohjaamassa kilpailijoiden kulkua tiettyihin käytäviin. Keskimatkan kilpailu suunnistetaan hyvin pienellä maastoalueella ja miltei kaikki radat ovat ristiratoja. Seurakaverimme arvelu siitä, että suunnistajalla olisi koko ajan näköyhteys ainakin yhteen rastiin ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suunnistuksen sujuvuus ja oikeat lähtösuunnat korostuvat tällaisilla radoilla.

Sunnuntaina lähes kaikilla radoilla tarjotaan pitkän matkan hengen mukaisesti myös pitkiä rastivälejä joissa on reitinvalintamahdollisuuksia. Maasto on paikoitellen erittäin nopeakulkuista ja näkyvyys on varsin hyvä, joten ainoastaan korkeuserot ja vauhdissa huolimaton suunnistus hidastavat etenemistä. Sunnuntain pisimmät radat käyvät Nuuksion hienoimmilla järvien ja soiden rikkomalla kallioalueilla, joissa kulkiessaan voi todeta suunnistuksen olevan varsin nautinnollinen laji. Sarjojen H21E ja D21E sunnuntain ratoja on tarkoituksella lyhennetty hieman edellisvuodesta, jotta voimia säästyy seuraavan viikonlopun Jukolaan.

Radat on suunniteltu niin, että järkevillä reitinvalinnoilla suunnistajat eivät kulje metsähallituksen kulutusherkiksi määrittelemien alueiden läpi. Siksi niitä ei ole merkitty kartalla kielletyiksi kahta reunoiltaan yhtenäisesti nauhoitettua aluetta lukuunottamatta.

Kuntosuunnistuksessa on tänä vuonna molempina päivinä tarjolla neljä rataa, uutuutena lauantain lyhyt (3,2 km) helppo rata. Muuten kuntoradat ovat vaikeudeltaan kilparatojen tasoa. Lauantaina pääsee suunnistamaan kilometrin verran H21E-sarjaa pitemmän radan. Sunnuntain kahdella pisimmällä radalla pääsee alueen luoteisosaan upealle järvien reunustamalle kallioylängölle. Kuntoratojen rastit ovat samoja kuin kilpasarjoilla mutta miltei kaikki rastivälit ovat omia.

Nautinnollista suunnistusta!
Raino Lampinen (lauantain radat), Hannu Lammi (sunnuntain radat)

30.5.2018